Aurinko paistaa niin kirkkaasti lentokoneen ikkunasta silmiin, että maisemien katsominen tuntuu mahdottomalta. En antanut sen haitata, koska kohta pääsin ihastelemaan maisemia maasta käsin auringon lämmittäessä samalla kasvojani. Valo, lämpö ja vihreys tuntuivat ihanalta pitkän talven jälkeen.
Seikkailu asunnolle sai alkaa. Aloitimme matkan teon lentokentältä keskustaan rhone express-junalla (15€/hlö). Sitten alkoi kilpajuoksu ajan kanssa. Kaupat olivat menossa kiinni ja meillä oli nälkä. Päivän aikana syödyt leipäset ja juodut kahvikupposet eivät riittäneet pitämään nälkää kurissa. Pyörittyämme parissa kauppakeskuksessa etsien auki olevaa ruokakauppaa, erittäin huonolla menestyksellä, päädyimme ostamaan patongit iltapalaksi. Rohkaisin itseni ja tein tilauksen ranskaksi. "Bonjour! Une baguette merci." Homma meni täydestä niin pitkään kunnes myyjä esitti lisäkysymyksiä. Mutta alku tämäkin!
Patongit ostettuamme suuntasimme metrolle. Metron kyytiin saimme änkeä laukkuinemme ja tunsin kuinka ovet kiinnimennessään hipoivat takamustani. Tarvitsi onneksi vain parin pysäkin verran tasapainoilla tavaroiden kanssa ihmismassan keskellä. Metrolta asunnollemme oli onneksi vain parin minuutin kävelymatka ja paikka löytyi helposti. Kipusimme kolmanteen kerrokseen josta löysimme parin oven takaa asuntomme. Ja onneksemme saimme huomata sen olevan täysin samanlainen kuin kuvissa. Asetuimme aloillemme ja kävimme nukkumaan aika pian saavuttuamme, koska aamulla olisi aikainen herätys ja "koulupäivä".
Päivän parhaat
- Lotalla ja minulla on yhteinen peitto parisängyssämme.
- Kaverini kertoi, että ranskalaiset miehet ovat kovia flirttailemaan, noh pääsimme metroasemalle kun jo ensimmäinen tuli kehumaan silmiäni.
- Kovan työn tekemisen tulokset näkyvät jo eli oikeassa kädessä rakot laukun raahaamisesta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti