Pää edellä matalaan päähän

"Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty" lausahdus on päässyt aivan uusin ulottuvuuksiin työpaikallani. Vaikuttaa siltä, että pomoni ei mieti suunnitelmiaan loppuun asti. Olemme käyttäneet varmaan kolminkertaisen ajan kissankoppien tekemiseen vain siksi, että kokoajan tulee jotain mutkia matkaan. Tilatut ovenjahvat tarvitsevatkin enemmän tilaa kuin niille olisi, saranat ovatkin kiinnitykseltään hieman erilaiset mitä yleensä, sopivia ruuveja ei voi käydä ostamassa vaan käytetään mitä löytyy ja sen vuoksi joudumme tekemään monia muutoksia, jotta ovet mahtuisivat aukeamaan. Useimmin myös ongelmiin törmätessä minä odottelen kun pomo kiroaa ranskaksi ja yrittää korjata vikoja.

Viikko on kulunut kissankoppeja tekiessä ja ensimmäiset niistä kävimme viemässä jo asiakkaalle maanantaina. Tänään autoin Jean-Micheleä viemään entisöidyn kaapin asiakkaalle. Onneksi ei tarvinnut raahata kaappia kuin vain kahden kerroksen verran.

Välillä tein tällaisia hyllyjä laminoidunlastulevyn jämäpaloista liimaillen. Lopuksi liimasin reunoihin laminattia ja hyllyt tullaan vielä maalaamaan.

Eläinlääkärin tilaamat kissankopit

Löhöilyä

Perjantaina se alkoi, huono sää. Vietimme perjantai ja lauantai-illan kotona noppa- ja korttipelejä pelaillen. Keksimme turhille yksi ja kaksi senttisillekin käyttöä ne toimivat hienosti pelipanoksina. Lauantain vietimme ostoskeskuksen kauppoja kierrellen. Kyllähän siellä sitten viisi tuntia vierähtikin.

Peli-ilta

Perunapäät

Sunnuntaisin lähellämme on markkinat, jossa myydään suurimmaksi osaksi vihanneksia ja hedelmiä. Menimme ostamaan keittoaineksia ja mukaan tarttui myös hedelmiä ja kesän ensimmäiset mansikat. Kahden kilon laatikko mansikoita maksoi 2,50€!

Markkinaostokset

Makkarakeittoa päivälliseksi

Mansikoita ja jätskiä jälkkäriksi

Päivän parhaat

- Pomoni mielestä kuulosuojainten pois ottamisesta lähtevä ääni muistuttaa viinipullon aukaisua. Kuulemma tulee jano joka kerta kun kuulee äänen.
- Kun pomoni huomasi, että minulla on työhousuissani puukko hän kysyi kantavatko kaikki suomalaiset karhujen takia puukkoa mukanaan.

Uutta ja vanhaa

Tämä viikko on mennyt uusia ja vanhoja tekniikoita vuorotellessa. Maanantai lähti käyntiin entisöinnillä. Sain entisöitäväksi 1700-luvulla rakennetun vaatekaapin ovet. Poistin niistä 1960-luvulla lisätyt kankaat ja niiden alta paljastuneet tapetit. Kaapin ovien sisäpinnat oli siis "pinnoitettu" uudestaan näillä mielenkiintoisilla valinnoilla. Vähän kyllä jännitti ruveta entisöimään kaappia, jonka hinta liikkuu 20 000€ kieppeillä.

Tiistaina saimme tilaamamme levytavaran ja pääsin valmistamaan liukuovikaappia. Kaappi tulee eläinlääkärin vastaanotolle ja sen päälle tulee vielä yhdeksälle kissalle kopit. Lamellokone laulamaan ja loput pienemmät osat ruuveilla ja liimalla kiinni. Keskiviikkona kiinnitin kaappiin jalat, kiskot ja oviin liukumekanismit. Monta tuntia uhrattiin kiskojen kiinnitykseen sopivien ruuvien etsimiseen kaaoksen keskeltä ja kyllähän ne lopulta löytyivätkin. Loppupäivän hioin aiemmin tekemiäni hyllyjä ja kiinnitin niihin listanauhaa silitysraudan avulla.

Torstaina eli tänään hioin ja listoitin aiemmin tekemääni työpöytää ja autoin pomoani kissan koppien tekemisessä. Loppupäivän entisöin taas vaatekaapinovia. Toisesta ovesta oli peiliosan tausta haljennut ja minun piti paikata se. Suoristin vähän käyristyneen osan puristamalla sitä palikan avulla pöytää vasten, jonka jälkeen tein kolme kappaletta muodoltaan tiimalasia muistuttavaa palaa. Tämän jälkeen talttasin paloille ~1cm kolot halkeaman kohdalle ja liimasin palat paikoilleen.

Päivän parhaat

- Jotkut paikalliset pitävät camembert-juustoa viikon hyllyn päällä "maustumassa" ennen syöntiä, jotta aromit olisivat vahvempia.
- Täällä kaikki ovat niin ystävällisiä. Kun pidän lounastaukoani verstaan takana sijaitsevalla pihalla kaikki jotka kulkevat ohitseni toivottavat minulle hyvää ruokahalua!

Entisöintiä ja hellettä

 Loppuviikosta sää vastasi suomen kesää, jotenka kaikki vapaa-aika meni ulkona auringosta nauttien. Auringon hetkellisen yliannostuksen takia en saa kirjotetuksi oikein mitään, siksi tämä päivitys sisältää vain kuvia.

 Entisöin pöydän kansilevyä.

 Verstaan perältä löytyi sisäpiha ja portaat, joiden reunaan paistaa sopivasti lounastauolla aurinko. Täällä on paljon mukavampi syödä eväät.

 Kaikissa puissa on jo lehdet ja kukat kukkivat.

 Kävimme lauantaina kävelyllä puistossa, josta yllätykseksemme löysimme "eläintarhan". Puistossa oli eläimiä kirahveista krokotiileihin.

Sain työpaikaltani ilmaisliput taidenäyttelyyn, jossa kävimme lauantaina.

 Osallistuimme taideteoksen tekemiseen opettajamme jo legendaksi tulleille sanoilla: kylläpäkyllä!

 Sunnuntai-aamuna jonotimme leipomoon, jotta saisimme tuoreita patonkeja.

 Kaverimme perhe kutsui meidät luokseensa grillaamaan.

 Ryhmärämä!

 Vastineeksi ruuasta teimme pihatöitä.

Jälkkäriksi pistaasi-mansikka-macaron ja kahvia!

 Täällä on jo kesä!

Päivän parhaat 

- Työharjoittelun pomoni kierrätti minua ympäri Lyonin verstaita kuin mitäkin näyttelyesinettä ja kaikki olivat ihmeissään nähdessään suomalaisen naispuolisen puuseppätyöharjoittelijan. Siinä minä sitten toljotin kun ranskalaiset papat hääräsivät ympärilläni hyvin ihmeissään!
- Pomoni ja hänen työkaverinsa saivat paljon hauskuutta selaillessaan suomi-ranska sanakirjaa. Vähän väliä he pyysivät minua lausumaan jonkun sanan, joka näytti heistä hauskalta. Suurimmat naurut sai aikaan sana pyhiinvaellus.

Hitaasti, mutta varmasti viikko käyntiin...

Maanantai, maanantai, maanantai...noh se olisi voinut sujua vähän paremmin. Mistä lienee johtuikin niin päivän aikana mikään ei tuntunut sujuvan. Sen huonous nosti päätänsä jo aamulla bussissa kun olin nousemassa pysäkilläni pois. Bussin jarruttaessa tartuin lähimpään tolppaan kiinni ja eihän se tietenkään ollut kiinni. Pikaisen korjausliikkeen tehtyäni sain kiinni seuraavasta tolpasta ainoastaan vähän horjahtaen. Työpöydän jalkoja tehdessäni sain sahattua yhden kulman väärin. Pyöritin palikoita pitkään käsissäni ja ajatus ei vaan millään juossut. Miten onnistuin tekemään näin?! Pomoni huomasi meittivän ilmeeni ja tuli auttamaan. Hän rupesi korjaamaan mokaani ja puolen tunnin väkerryksen ja monen ranskankielisen lauseen jälkeen hän huokaisi syvään. Tässä vaiheessa uskaltuiduin kysymään, että missä mennään? Hänelle oli myös sattunut ajatusvirhe ja hän oli muokannut kaikki jalat vääränlaisiksi. Niitäpä sitten loppupäivä yritettiinkin korjata. Loppupäivän avustin tarvittaessa ja muuten katselin vierestä hänen korjaillessaan mokiamme.

 Verstas

Tänään päivä sujui eiliseen verrattuna paljon paremmin. Sahasin kirjanhyllyn osia lopullisiin mittoihin, tein lamello-reikiä ja sapluunan työpöydän etureunan muotoa varten. Tutustuin eri aikakausilta oleviin huonekaluihin samassa paikassa työskentelevän entisöijän avustuksella.

Verstas

Työpäivät ovat kyllä melko pitkiä ja tuntuvat rankoilta. Vaikka hommat eivät ole suomen työharjoittelua vaikeampia vie englannin/ranskankielellä puhuminen veronsa. Pomoni on ottanut asiakseen, että näiden kahden kuukauden aikana opin puhumaan ranskaa. Jokaisen esineen ja numeron hän sanoo englanniksi, sitten ranskaksi, jonka jälkeen minun pitää lausua perässä. En sano, että tämä on huono asia, mutta aivot tuntuvat työpäivän jälkeen käyvän ylikierroksilla.

Tässä lounaspaikkani

Päivän parhaat

-Rakkaalla lapsella monta nimeä pitää täällä paikkaansa, koska nimestäni on tehty monta eri versiota: Nynny, Nano ja oma lempparini "and you". Jos olen samassa tilanteessa Lotan ja Markuksen kanssa, joiden nimet on helppo ranskalaisten lausua sanotaan minun kohdallani "and you".
- Poliisit olivat pysähtyneet keskelle tietä tukkien liikenteen vain ottaakseen kuvan kahdelle tytölle. Vieressä oli väärin pysäköity mopoauto, mutta siihen ei puututtu. Asiat tärkeysjärjestyksessä...
- Olemme Lotan kanssa syöneet joka aamu aamupalaksi jogurttia. Eilen Markus kertoi meille, että paketissa lukee juusto. Noh jogurtilta se maistuu.

 Ranskalainen tyylinäyte mopoauton parkkeeraamisesta.

Ensimmäiset päivät

Torstaina tutustuimme paikalliseen ammattikouluun SEPRiin ja koulun oppilaisiin. Allekirjoitimme sopimuksia työharjoittelua varten ja kävimme läpi viimeisiä asioita. Puupuolen opettaja kierrätti meitä esitellen koulua ja oppilaidensa töitä. Puolen päivän aikaan menimme syömään koulun ruokalaan. Sen kokemuksen jälkeen on vaikeaa palata Suomen kouluihin syömään harmaata makaroonilaatikkoa tai kumiperunoita. Ruokalinjasto alkoi jälkiruuilla, joita oli kymmentä eri sorttia. Tälläinen herkkuperse oli aivan innoissaan niistä! Sitten oli neljää eri lämmintä ruokaa valittavana ja iso salaattipöytä. Oppilaat joihin olimme päivän aikana tutustuneet odottivat meitä ruokapöydässä eikä kukaan ollut aloittanut ruokaansa ennen kuin kaikki meistä oli paikalla. Ruokailun jälkeen yksi koulun työntekijöistä lähti näyttämään meille työharjoittelupaikkamme. Ensiksi kävimme ostamassa meille matkakortit, joiden kuukausi hinnaksi tuli ~28€. Delphine esitteli meidät harjoittelupaikoillemme ja näytti miten pääsemme sinne.

SEPRin oppilaiden taidonnäyte intarsiassa.

Perjantaina työharjoitteluni alkoi. Lotan ja Markuksen harjoittelut alkavat vasta maanantaina, joten he viettivät päivän koululla ja kaupungilla kierrellen. Bussini työharjoittelupaikalle lähti ~50m päästä asunnostamme ja saapui parin kymmenen minuutin päästä harjoittelupaikan viereen. Harjoittelupaikka sijaitsee Seine-joen varrella, joten maisemat ovat mahtavat. Olin perinteiseen tapaani 10min ajoissa ja edes pieni vesisateessa odottelu ei haitannut niitä maisemia ihastellessa. Aloitimme päivän sopimuksia katsellessa ja esittelin portfolioni. Francois esitteli työtilat ja projektin, jota tulisin tekemään. Sain tehtäväkseni kirjanhyllyn ja kolmen seinähyllyn rakentamisen. Päivän aikana kävimme myös asiakaskäynnillä eläinklinikalla mittaamassa tilan, johon seuraava projekti tulisi. Kuljimme julkisilla asiakkaan luo ja takaisin ja samalla Francois esitteli minulle kaupunkia. Päivän aikana sahasin tarvittavia osia kirjanhyllyä varten ja autoin Francoisia tarvittaessa.

Illalla menimme syömään Monan (Omnian opettajan) kanssa ranskalaisten suosimaan ravintolaan Lyonin vanhaan kaupunkiin. Ruokailumme kesti kolme tuntia ja se sisälsi muunmuassa hanhen maksaa, kampasimpukoita, lihaa tryffeleillä ja monia monia eri ruokalajeja. Jokaisen ruokalajin välissä oli jokin pieni "ruoka" jotenka söimme yhteensä kuuden ruokalajin illallisen. Vyöryimme paikalta pois kuin lillerilallerit, mutta erittäin tyytyväiset sellaiset. En enää yhtään ihmettele miksi Lyonia sanotaan Ranskan ruokapääkaupungiksi!



Päivän parhaat 

- Työharjoittelupaikalla ei ole pukuhuonetta, joten vaihdan vaatteeni rokokoo lipaston takana.
- Lounastauolla työharjoittelupaikan pomo kysyi minulta haluanko olutta ruokani kanssa.
- Pöytävarauksemme oli 19.45, mutta ravintola aukesi vasta kahdeksalta. Eihän kukaan tule juuri sillon kuin on sovittu.

Saapuminen

Aurinko paistaa niin kirkkaasti lentokoneen ikkunasta silmiin, että maisemien katsominen tuntuu mahdottomalta. En antanut sen haitata, koska kohta pääsin ihastelemaan maisemia maasta käsin auringon lämmittäessä samalla kasvojani. Valo, lämpö ja vihreys tuntuivat ihanalta pitkän talven jälkeen.

Seikkailu asunnolle sai alkaa. Aloitimme matkan teon lentokentältä keskustaan rhone express-junalla (15€/hlö). Sitten alkoi kilpajuoksu ajan kanssa. Kaupat olivat menossa kiinni ja meillä oli nälkä. Päivän aikana syödyt leipäset ja juodut kahvikupposet eivät riittäneet pitämään nälkää kurissa. Pyörittyämme parissa kauppakeskuksessa etsien auki olevaa ruokakauppaa, erittäin huonolla menestyksellä, päädyimme ostamaan patongit iltapalaksi. Rohkaisin itseni ja tein tilauksen ranskaksi. "Bonjour! Une baguette merci."  Homma meni täydestä niin pitkään kunnes myyjä esitti lisäkysymyksiä. Mutta alku tämäkin!

Patongit ostettuamme suuntasimme metrolle. Metron kyytiin saimme änkeä laukkuinemme ja tunsin kuinka ovet kiinnimennessään hipoivat takamustani. Tarvitsi onneksi vain parin pysäkin verran tasapainoilla tavaroiden kanssa ihmismassan keskellä. Metrolta asunnollemme oli onneksi vain parin minuutin kävelymatka ja paikka löytyi helposti. Kipusimme kolmanteen kerrokseen josta löysimme parin oven takaa asuntomme. Ja onneksemme saimme huomata sen olevan täysin samanlainen kuin kuvissa. Asetuimme aloillemme ja kävimme nukkumaan aika pian saavuttuamme, koska aamulla olisi aikainen herätys ja "koulupäivä".


Päivän parhaat

- Lotalla ja minulla on yhteinen peitto parisängyssämme.
- Kaverini kertoi, että ranskalaiset miehet ovat kovia flirttailemaan, noh pääsimme metroasemalle kun jo ensimmäinen tuli kehumaan silmiäni.
- Kovan työn tekemisen tulokset näkyvät jo eli oikeassa kädessä rakot laukun raahaamisesta!